Vaatehuolto kirppistelyn näkökulmasta

Olen kiertänyt kirpputoreja vuosia, mutta harrastukseksi sitä on voinut kutsua suunnilleen sen 4,5 vuoden ajan, mitä meidän kuopuksella on ikää. Jo noin kymmenen vuotta aiemmin, kahden vanhemman lapsen ollessa pieniä, kiertelin toki kirppiksiä. Silloin ei ollut erikseen lastenvaate-kirpputoreja, ja usein luuli tehneensä “löydön”, kun aikuisten vaatteiden joukosta vastaan tuli juuri oikean kokoinen vaate tytölle tai pojalle, tuohon aikaan kun lastenvaatteet alleviivasivat paljon enemmän sukupuolta kuin mitä nykyään. Monesti sitten kotona kun kaivoi ostokset esille huomasi, että vaatteet eivät enää näyttäneetkään niin hohdokkailta, kuin miltä oli alkuun vaikuttanut. Nettihuutokaupoista tuli hankittua pääsääntöisesti rääsyjä, mitkä päätyivät lopulta kierrätykseen käyttämättöminä. Kuopuksen syntyessä koko skene oli muuttunut, hurahdin kauniisiin lastenvaatteisiin, vaikka odotusaikana vannoin että vaatteet ovat vaatteita, enkä ainakaan mihinkään merkkivaate-hömpötyksiin ole lähdössä. Enpä niin, mutta se on toinen tarina se. Kymmenessä vuodessa myös lastenvaatteiden kierrätys oli mullistunut ja tullut uusia väyliä niiden kauppaamiseen. Enää ei ollut järkeä varastoida ja kuluttaa loppuun vaatteita kaikilla lapsilla, kun ne oli mahdollista muuttaa rahaksi vielä siisteinä ja nykyaikaisina. Olen tehnyt paljon kauppaa myös Facebookissa, mutta nykyään mieluummin sekä ostan että myyn live-kirppareilla, missä suurimpana etuna mielestäni on se, ettei tarvitse ostaa “sikaa säkissä”, vaan vaatteen kunto on helposti aistittavissa ennen ostopäätöstä.

Edelleen kuulee yleisellä tasolla harmiteltavan, että kirpputoreilla myydään kauhtuneita ja nukkaisia vaatteita. Oman kokemukseni mukaan nykyään suurin osa kirpputoreilla myytävistä vaatteista on onneksi hyvinkin siistikuntoisia, mutta totta on, että huonokuntoiset yksilöt pistävät hyvässä valaistuksessa silmään. Erityisesti jos hinnoittelukin on pielessä, ne jäävät kyllä mieleen! Kirpputoreilla vaatteen kunnosta ja hinnoittelusta on perinteisesti vastannut tuotteen myyjä, ei kirpputoriyrittäjä, jonka yrityksen maine kuitenkin riippuu suurelta osin siitä, miten myyjä on huomioinut vaatteen kunnon ja hinnoittelun tuodessaan vaatteita myyntiin. Kuka sitten hyötyy siitä, että myyntijakson aikana pöydässä lojuu samat huonokuntoiset vaatteet? Kuten jo aiemmin totesin, ei ainakaan kirpputoriyrittäjä. Siitä ei hyödy potentiaalinen ostaja, joka usein turhautuneena ohittaa pöydän kokonaisuudessaan nähdessään ensimmäisen epäsiistin vaatteen. Tällä samalla logiikalla myös myyjälle itselleen koituu nukkavierujen vaatteiden kauppaamisesta huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Miksi näitä parhaat päivänsä nähneitä vaatteita kuitenkin eksyy myyntiin? Voisimmeko huoltaa vaatetta niin, että ne säilyisivät käyttökelpoisina käyttäjältä toiselle?

Kirpputoreja suositaan ekologisista ja taloudellisista syistä. Ympäristön kuormitus on sitä vähäisempi, mitä pidempään hyödyke on käytettävissä. Kun puhutaan lastenvaatteista, joiden käyttöaika yhdellä lapsella on usein varsin vauhdikkaastakin kasvuvauhdista johtuen suhteellisen lyhyt, on olennaista, että vaate kestäisi hyvänä useammalla kuin yhdellä tai kahdella käyttäjällä. Hyvin hoidetun vaatteen myymällä saa usein ostettua isomman vastaavan tilalle, jolloin myös taloudellisesti ajatellen vaatehuolto on järkevää. Ympäristö ja oma lompakko, siinä mielestäni kaksi erittäin hyvää syytä pitää vaatteista parempaa huolta.

Jo ostotilanteessa kannattaa olla tarkkana. Kurkistus pesulappuun usein kertoo paljon siitä, onko vaate käyttökelpoinen lapsiarjessa. Kestääkö vaate konepesun? Voiko keinokuitujen määrästä päätellä onko vaatteella taipumusta nukkaantua? Vaatteen laatua arvioitaessa on huomattavasti etua siitä, jos ostaa vaatteen käytettynä. Todennäköisesti vaate on kestänyt edellisessä kodissa jo useamman leikkihetken ja konepesun, se tuskin ainakaan heti on uudessa kodissakaan kulahtamassa. Vaate kannattaa valita myös sen käyttötarkoituksen mukaan. Aikuisetkaan eivät ole pihatöissä juhlavaatteissaan, eikä vaaleat kangastossut ole leikkipuistoon se käytännöllisin valinta.

Varmasti suuri osa huonokuntoisista vaatteista on vääränlaisen pyykkäyksen uhreja. Kun vaatteet lajitellaan sen mukaan, mikä on vaatteissa vaalein väri ja valitaan pesuaine sen mukaan, onko kyseessä valkopyykki vai kirjopyykki, ollaan jo pitkällä. Tiedetään, että vaatteelle on tärkeää, ettei sitä pestä liian kuumassa lämpötilassa, mutta on hyvä muistaa, että myös liian kylmässä vedessä peseminen on vaatteelle haitallista, värit lähtevät usein näin haalenemaan. Vaatteen kääntö nurinpäin ennen pyykkäystä ja ohjeen mukainen kuivaaminen lisää usein myös vaatteen käyttöikää. Oma lempiaiheeni pyykkäyksessä on tahranpoisto, kuopuksen myötä olen tähän joutunut perehtymään. On hyvä muistaa muutama perusasia, vaikka netti on pullollaan mahtavia tahranpoistovinkkejä. Rasvatahrat kannattaa aina ennen pesua käsitellä nestemäisellä astianpesuaineella. Marjatahroihin toimii kiehuva vesi, veritahroihin taas jääkylmä. Hiekka lähtee ruokasoodan ja etikan reaktiosta syntyvän vaahdon avulla. Saippuakuplien uhriksi joutunut vaate kannattaa liottaa huolellisesti vesiämpärissä ennen pesua, kun tahrat eivät ole silmin edes nähtävissä. Pesun jälkeen syntyneisiin tahroihin ei auta edes dynamiitti. Hedelmätahrat lähtevät auringonvalossa, eikä tarvitse niin paistaakaan. Silkkaa taikuutta, tai ainakin oma taiteenlajinsa. Vähemmän ekologisia tahranpoistoaineita käytettäessä kannattaa muistaa, että mikäli ohjeita ei noudata, saattaa vaatteista lähteä tahrojen lisäksi myös värit.

Kun sitten vaate on hyvin palvellut ja sille lähdetään etsimään uutta kotia, kannattaa vaatteen kunto tarkistaa huolellisesti hyvässä valossa. Päivänvalo toki parhain, mutta näin sydäntalvella joskus hankalammin toteutettavissa. Jos vaate on rikki, se kannattaa korjata oman taitotason mukaan. Paita käy varmasti paljon paremmin kaupaksi, jos kaikki napit ovat paikallaan tai jos housuista on siististi korjattu ratkennut sauma. Vaatteelle kannattaa näyttää tarvittaessa nukkaleikkuria tai teippiharjaa, joskus voi olla järkevää kaivaa esiin jopa silitysrauta. Mikäli myytävän vaatteen kunnossa on pientäkään moittimista, se kannattaa ilmoittaa hintalapussa ja ottaa huomioon hinnoittelussa. Tämä antaa myyjästä luotettavan kuvan, eikä potentiaaliselle ostajalle herää ensimmäisenä ajatus, että kaikissa saman myyjän vaatteissa on jotain vikaa. Jotain suosittuja kuoseja saatetaan metsästää erilaisiin diy-projekteihin, mutta pääsääntöisesti siinä vaiheessa, kun vaatteessa on iso reikä keskellä kangasta, sen paikka ei ole enää kirpputoripöydässä. Life happens, ja joskus vaan pitää myöntää, että vaatteesta ei ole hyvästä huolenpidosta huolimatta enää iloa seuraavalle käyttäjälle.

Jenni Virtanen

Kaupallinen yhteistyö @jennipauliinav